Oikein hyvin on mennyt nämä ensimmäiset päivät Mimmin kanssa! Kyllä on suloinen pikkuinen neiti! Helmi on ottanut tulokkaan vastaan oikein hienosti, ei ole ollut millänsäkkään vaikka toinen karvainen on taloon tullut (vaikka itse onkin vähemmän karvainen, hih!), ehkä on sitä jopa itsekseen toivonutkin;-)))

 Olen alkanut pikkuhiljaa epäilemään, että talossamme saattaa olla jopa kummituksia, meinaan Mimmi kuulee paljon sellaisia ääniä mitä minä en..Hienosti on tyttö oppinut menemään istumaan odottaessaan ruokaa tai hihnan laittoa ja maatekin hän menee jos ei namia heti suuhun tule;-) Hienosti on Anna Mimmiä opettanut!  Meidän koko perhe on, kuten arvata saattaa sulaa vahaa tämän pirpanan edessä, on aivan ihanaa seurata koirien kommunikointia,  yhdessä tekemisen riemua. Meidän lapset ovat tietysti olleet Mimmistä aivan tärinöissään, luultavasti puoli Muijalaa tietää että meille on muuttanut pikkuruinen Mimmi, vaikkakin emme häntä ole liiemmin vielä esitelleetkään, koska haluamme tytsyn kotiutuvan ensin. Lapset  Mimmiä alkuun pelotti (vauvaa lukuunottamatta!), mutta onneksi meillä on koiriin totuttu ja Eerika sekä Verneri ymmärsivät istuskella lattialla (vaikka oli kova kiire päästä silittämään ja halimaan) leikkien Mimmin leluilla, niin eipä mennyt montaa minuuttia, kun siellä leikeissä oli mukana pikkuinen Mimmi, joka ei muistanut pelätä heitä enää ollenkaan! Haluamme antaa nyt paljon myönteisiä kokemuksia lapsista Mimmille leikin varjolla ja täytyy kyllä sanoa, että väsymättömiä leikkijöitä ovat kyllä kummatkin osapuolet;-))

Aivan suloinen tyttönen tämä Mimmi, luonnetta kyllä löytyy (niinkuin pitääkin) ja vahtikoiraakin jos niikseen tulee (eipä pääse sisään kukaan yllättäen, hyvä!)  Minun pikkutytön haaveeni on vihdoin toteutunut; olen suloistakin suloisemman Yorkin omistaja ja äärimmäisen iloinen siitä!  Kiitos Anna ja perhe että Mimmi sai muuttaa meille, eikä vaikka sinne Helsingin keskustaan!

-Satu-

Eerika ja Mimmi

Verneri ja Mimmi